Kysymyksiä ja vastauksia suurpetohavainnoista

Mikä on suurpetohavainto?

Havainto on mikä tahansa merkki, joka jollain tavalla liittyy suurpetoon. Suurin osa on jälki-, näkö- ja jätöshavaintoja sekä näihin liittyvää paikka-, aika- ja lajitietoa. Nykyisin ilmoitetaan myös riistakamerahavaintoja. Havainto voi olla myös vahinkohavainto, esimerkiksi rikottu muurahaispesä tai mehiläistarha. Havaintojen oikeellisuuteen liittyy usein epävarmuutta.

Mitä havainnot kertovat ja mitä ne eivät kerro?

Havainnot kertovat siitä, kuinka paljon suurpetohavaintojärjestelmä Tassuun on kirjattu suurpetoyhdyshenkilöille ilmoitettuja havaintoja. Havainnot eivät itsessään kerro suurpetojen lukumääriä. Samasta yksilöstä voidaan tehdä runsaasti havaintoja, mutta silti havaintojen kohteena on vain yksi yksilö. Toisaalta, jos joltain alueelta ei tule havaintoja, se ei vielä tarkoita, ettei siellä silti voisi olla suurpetoja.

Kuka voi tehdä havainnon? Kenelle havainto ilmoitetaan ja miten se päätyy suurpetohavaintojärjestelmä Tassuun?

Havainnon voi tehdä kuka tahansa. Havainto ilmoitetaan Riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöille, joka käy mahdollisuuksien mukaan tarkastamassa havainnon ja kirjaa sen suurpetohavaintojärjestelmä Tassuun. Petoyhdyshenkilöiden yhteystiedot löytyvät Suomen riistakeskuksen ja Riistanhoitoyhdistysten valtakunnallisesta tietokannasta.

Kuinka paljon suurpetoyhdyshenkilöitä on? Kuka voi olla suurpetoyhdyshenkilö?

Petoyhdyshenkilöitä on noin 2 000. Määrä muuttuu koko ajan, kun vanhempia henkilöitä jää pois ja nuoria tulee tilalle. Riistanhoitoyhdistys esittää ja Riistakeskus hyväksyy uusien petoyhdyshenkilöiden toiminnan omalla alueellaan.

Onko suurpetoyhdyshenkilöitä tasaisesti ympäri Suomea?

Ei ole. Tämä on ongelma, sillä petoyhdyshenkilöiden havainnoinnin määrää ei voi vakioida. Työ on vapaaehtoista. Petoyhdyshenkilöt ovat jakautuneet maantieteellisesti epätasaisesti: Etelä-Suomessa heitä on runsaasti, pohjoisessa rutkasti vähemmän. Pohjoisen petohavainnot eivät ole vertailukelpoisia etelän kanssa.

Mitä puutteita havaintoihin liittyy?

Havaintojärjestelmä ei ole vakioitu: jos alueella ei ole petoyhdyshenkilöitä, havaintoja ei tule, vaikka alueella olisi hyvä petokanta. Saattaa myös olla, että havainnoista ei ilmoiteta petoyhdyshenkilöille. Havaintojen ilmoittamiseen vaikuttavat myös maantieteelliset seikat: Tiheydeltään harva tieverkosto sijaitsee Lapissa ja osin Pohjanmaan suoalueilla, sieltä tulee vähemmän havaintoja kuin etelän tiheän tieverkoston alueelta. Pohjoisessa suurpetoyhdyshenkilöitä taas on pinta-alaa kohden huomattavasti vähemmän kuin Etelä-Suomessa.

Tassuun kirjatuissa havainnoissa voi olla myös virheitä, varsinkin sellaisissa, joita petoyhdyshenkilöt eivät ole käyneet maastossa varmistamassa. Luken henkilökunta varmistaa havaintoja harvoin. Varmentamisen pitäisi tapahtua nopeasti, eikä sellaiseen ole resursseja. Havaintoihin liittyy usein epävarmuutta.

Mihin havaintoja käytetään?

Havaintoja käytetään moneen asiaan, sekä uusia että myös vanhoja havaintoja. Esimerkiksi yliopistot käyttävät havaintotietoja tutkimuksissaan. Luke taas käyttää tietoja suurpetokantojen ja suurpetojen levittäytymisen arviointiin. Ne ovat usein tutkimuksen lähtökohta, johon kaikki muu saatavilla oleva tieto lisätään.

Miten kannanarviointiin vaikuttaa se, että kaikkialta ei saada havaintoja? Mitä muita keinoja kannanarvioinnissa hyödynnetään?

Niillä alueilla, joilla ei havaintoja tehdä, ei voida arvioida samalla tarkkuudella suurpetojen lukumäärää verrattuna alueisiin, joilta havaintoja tulee.

Havainnot ovat tärkeä osa kannanarviointia, mutta tietoa arvioinnin perustaksi saadaan lisäksi muilla menetelmillä kuten suurpetojen pantaseurannasta, pentuehavainnoista, suurpetojen erillislaskennoista, DNA-tutkimuksella ja joskus jopa puhelinhaastatteluista. Tietoa saadaan myös seuraamalla metsästyssaalista.

Miten kannanarviointiin vaikuttavat Tassuun kirjatut mahdolliset väärät havainnot?

Yksittäiset väärät havainnot eivät vaikuta kannanarvioinnin oikeellisuuteen. Kannanarvioinnissa otetaan huomioon toisiaan tukevat havainnot, sillä ne lisäävät havaintojen oikeellisuuden todennäköisyyttä. Kannanarvioinnissa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oteta huomioon yksittäisiä havaintoja, koska silloin on liian suuri mahdollisuus, että havainto ei pidä paikkaansa. Havainnon oikeellisuutta voidaan arvioida havainnosta kerrottujen tietojen perusteella, esimerkiksi karhuhavainnoissa jälkien mittaustiedoista voidaan päätellä, minkä ikäisestä karhusta on kyse.