Pantaseuranta

Luonnonvarakeskus (Luke) tutkii suurpetojen liikkumista, reviirien ja kannan kokoa GPS–GSM-lähettimillä varustettujen seurantapantojen avulla. Tietoja hyödynnetään suurpetojen kannanhoidossa.

Pannan GPS-laitteen tulee toimiakseen vastaanottaa signaalia useammasta satelliitista yhtäaikaisesti (vähintään kolmesta). Jotta paikannus onnistuu, täytyy eläimen olla riittävän avoimessa maastossa. Jos jokin paikannuksista epäonnistuu, yrittää panta uutta paikannusta ennalta määritetyn paikannusvälin mukaisesti (esim. 1 – 4 tuntia). Paikannuksia kerätään pantaan seitsemän kappaletta, jonka jälkeen panta yrittää lähettää niitä eteenpäin GSM-verkon kautta. Mikäli jokin paikannuksista on epäonnistunut, lykkääntyy myös paikkatietopaketin lähettäminen.

Havaintojen paikannusväli ja tietojen välittäminen GSM-verkon kautta on ohjelmoitu siten, että pantojen paristo kestää mahdollisimman pitkään. Mitä useammin panta lähettää tietoja, sitä lyhyemmäksi jää pannan käyttöikä. Käytännössä pantojen käyttöiässä on ollut vaihtelua siten, että ne ovat yleensä toimineet vajaasta vuodesta kahteen vuoteen.

Pannan tiedot kertovat vain pantaa kantavan yksilön sijainnin. Susilauman muut yksilöt voivat liikkua samanaikaisesti eri puolilla reviiriään myös yksin tai pienissä ryhmissä.

Susien pantaseuranta

Susien pannoitustietoa hyödynnetään muun muassa susikannan runsauden seurannassa. Reviirien kartoittamiseen on käytetty pääasiassa satelliittiseurantatietoa niillä alueilla, joilla susia on onnistuttu pannoittamaan. Lisäksi pantatietoa hyödynnetään reviirikohtaisen kannanhoidon suunnittelussa uuden susikannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti. Nuorten susien satelliittiseurannasta saadaan tietoa susien levittäytymisestä, vaelluksista ja asettumisesta uusille alueille.

Valtaosa pantasusista on aikuisia, lisääntyviä yksilöitä, jotka elävät vakiintuneilla reviireillä. Aikuisia susia koskevaa paikannustietoa hyödynnetään tutkittaessa muun muassa susien liikkumista suhteessa ihmisasutuksen sijaintiin sekä selvitettäessä susien tappamien hirvieläinten määrää. Pantatietoja voidaan käyttää myös poikkeuslupia myönnettäessä esimerkiksi vahinkoa aiheuttavan yksilön seuraamiseen. Poronhoitoalueella paikannusten avulla löydetään samalla muutoin helposti kadoksiin jääviä poronraatoja. Paikannustietojen avulla voidaan myös vähentää riskiä, että metsästyskoira joutuu suden hyökkäyksen kohteeksi. Pantasusien paikannustietoja on julkaistu ensimmäisen kerran kaikille avoimessa verkkopalvelussa riistahavainnot.fi syksyllä 2013.

Luke, aiemmin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, aloitti susien pannoittamisen vuonna 1998. Susien pannoittaminen vaatii sopivat lumiolosuhteet, jolloin lumipeite auttaa sekä löytämään eläimet että luo edellytykset suden kiinniottamiselle. Tällöin susi saadaan kiinni mahdollisimman nopeasti, eikä eläin stressaannu liikaa.

Kiinniotettu susi nukutetaan ja varustetaan lähetinpannalla sekä korvamerkillä. Lisäksi eläin punnitaan, mitataan ja siitä otetaan muutamia karvoja ja sylkinäyte geneettisiin analyyseihin. Toimenpiteiden jälkeen suteen injektoidaan heräteainetta ja heräämistä valvotaan.

Luke pannoittaa susia valtion tai isojen yritysten omistamilla tai niiden hallinnassa olevilla mailla, joilla Lukella on lupa toimia.

Ilveksen pantaseuranta

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ilveksen ekologiaan keskeisesti liittyviä piirteitä, kuten elinpiirien kokoa, käyttöä ja sijoittumista suhteessa ihmistoimintaan, lajin sisäisiä suhteita sekä lisääntymistä, kuolleisuutta ja levittäytymistä uusille alueille. Vuonna 2008 alkaneesta satelliittiseurannasta saatavaa tietoa käytetään hyväksi myös ilveksen levittäytymisen ja esiintymisen muutosten mallintamiseen.

Valtaosa ilveksistä on saatu kiinni loukkupyynnillä, mutta myös koirapyyntiä on hyödynnetty. Koirapyynnissä ilves ajetaan koiralla puuhun, josta se nukutetaan. Nukutuksen jälkeen ilves tutkitaan ja mitataan, sekä varustetaan korvamerkillä ja lähetinpannalla. Alle 10 kg ilvekset saavat vain korvamerkin. Noin puolet merkityistä eläimistä on ollut nuoria, puolet aikuisia.

Vaikka ilvespannoituksia voidaan tehdä koko poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa, on ilveksiä merkitty eniten erityisesti Pohjois- ja Etelä-Hämeessä, Uudellamaalla ja Pohjois-Savossa. Jonkin verran yksilöitä on merkitty myös näiden alueiden ulkopuolella. Merkintäalueita suunnitellaan esiin tulevien tietotarpeiden pohjalta.

Karhun pantaseuranta

Karhujen pantaseurantaa on tehty vuodesta 1998 saakka. Seurannan alkuaikana karhuja merkittiin pelkillä radiolaitteilla mutta tekniikan kehittyessä laitteisto vaihdettiin GPS-seurantalaitteiksi. Merkinnät on yleensä toteutettu siten, että karhut on nukutettu haaskalta, jolloin voitiin ennen nukuttamista tehdä valintaa eläimen suhteen. Nukuttamisen ja pannoituksen yhteydessä karhuilta on otettu erilaisia mittoja ja näytteitä. Lisäksi eläimet on punnittu ja varustettu korvamerkein.

Karhuja on merkitty lähinnä itäisen rajan läheisyydessä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Itärajan läheisyys luo hyvä puitteen liikkumisen tutkimukselle selkeästi ihmisvaikutukseltaan vähäisellä alueella Venäjän Karjalassa verrattuna Suomen vastaavaan selvästi suurempaan ihmisvaikutukseen. Lisäksi aktiivisuutta, liikkuvuutta ja elinpiirin kokoa sekä liikkumisen eroavaisuuksia sukupuolten välillä on voitu tutkia myös keskisessä Suomessa merkityiltä karhuilta.

Karhujen merkintä ja pantaseuranta lopetettiin toistaiseksi vuoden 2012 jälkeen karhupantoihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Ahman pantaseuranta

Ahmojen GPS-seuranta on hyvin haasteellista. Ahman pään ja kaulan rakenne (pää on pieni suhteessa kaulan paksuuteen) aiheuttavat hyvin korkeita vaatimuksia käytettäville laitteille. Ahmoja onkin merkitty vain satunnaisesti ja niistä saadut tulokset ovat olleen lyhytkestoisia pantojen putoamisen vuoksi.

Haasteista huolimatta seurantaa kuitenkin tehdään mm. Norjassa ja Ruotsissa.