Kannanarviointi

Luonnonvarakeskus (Luke) vastaa suurpetojen kanta-arvioiden tuottamisesta ja suurpetokantojen tutkimisesta, muun muassa kantojen monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden selvittämiseksi. Luke tutkii myös suurpetoihin liittyviä konflikteja ja yrittää löytää niihin ratkaisuja. Luke on osa riistakonsernia, jonka toimintaa ohjaa maa- ja metsätalousministeriö. Suomen riistakeskus hoitaa muun muassa metsästyslain mukaiset lupa-asiat, kuten suurpetojen pyyntilupien myöntämisen, ja tukee tutkimusta kanta-arviointiin tarvittavan havaintoaineiston kokoamisessa.

Suomen suurpetopolitiikkaa ohjaa maa- ja metsätalousministeriö ja viimekädessä siitä vastaa maa- ja metsätalousministeri.

Luke tekee vuosittain arvion suurpetokantojen koosta, lisääntymistuotosta sekä metsästettävyydestä riistanhoitopiireittäin. Arviot toimitetaan lausuntoina maa- ja metsätalousministeriölle, ja sitä käytetään suurpetojen kestävän hoidon suunnittelemiseen.

Arvio pohjautuu suurelta osin petohavaintojärjestelmän tuottamiin pentuehavaintoihin. Uusimmat kanta-arviotiedot löytyvät Riistahavainnot.fi-palvelusta.

Suden kanta-arvio

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottama kanta-arvio perustuu laadukkaaseen ja suureen tietoaineistoon sekä tieteelliseen laskentamenetelmään. Kesäkuussa annettava kanta-arvio vastaa maaliskuun tilannetta.

Kanta-arvion tietoaineistoina käytetään Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjattuja susihavaintoja, pannoitettujen susien satelliittiseurantaa, dna-näytteitä, tunnettua kuolleisuutta ja Luken tekemää maastotyötä. Kanta-arviossa hyödynnetään myös tutkimustietoa suden biologiasta ja liikkumisesta.

Tassu-tietojärjestelmä on suden kanta-arvion tärkein tietolähde. Se auttaa myös dna-näytekeräysten kohdentamisessa alueille, joissa laumojen reviireihin tarvitaan lisätarkennuksia. Tassuun kirjattavat havainnot ilmoitetaan suurpetoyhdyshenkilöille, jotka tarvittaessa tarkastavat ne ja kirjaavat Tassu-järjestelmään. Suurpetoyhdyshenkilöt ovat Suomen Riistakeskuksen kouluttamia asiantuntijoita.

Dna-menetelmän käyttöä on lisätty ja lisätään kannanarvioinnin apuna. Dna:n avulla voidaan tunnistaa susiyksilöt. Se mahdollistaa entistä paremmin reviirien tunnistamisen, vaeltavien nuorten susien seurannan ja sukulaisuussuhteiden määrittämisen. Dna-määritykset tehdään pääasiassa ulostenäytteistä, ja niiden analysoinnista vastaa Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskus.

Arvioinnissa käytetään apuna myös pannoitettujen susien seurantatietoja. Pantaseurannalla saadaan tietoa muun muassa susien liikkumisesta ja reviireistä. Riistahavainnot.fi-palvelussa voi tarkastella pantasusien liikkumisalueita elokuusta helmikuun loppuun. Suden lisääntymisajan palvelu on suljettu.

Ilves

Ilveslausunto annetaan alkukesällä touko-kesäkuussa. Ilveskanta arvioidaan suurpetoyhdyshenkilöiden 1.9. – 28.2. (29.2.) välisenä aikana kirjaamien pentuehavaintojen perusteella. Lisäksi runsauden arviointiin saadaan täydentävää tietoa sekä erillisten lumijälkilaskentojen että Luken tutkimushankkeiden tuloksena.

Lisätietoja ilveksen kanta-arviosta löydät Luonnonvarakeskuksen sivuilta tästä linkistä.

Karhu

Karhua koskeva lausunto julkaistaan keväällä helmi-maaliskuussa. Karhuarvio perustuu edellisenä vuonna tehtyihin karhun pentuehavaintoihin. Pentueet liikkuvat muihin karhuihin verrattuna selkeästi suppealla alueella. Erillisten pentueiden lukumäärän arvioinnissa käytetään etäisyyskriteereitä, havaintojen päivämääriä, tietoa pentujen määrästä ja naaraskarhun ja pentujen tassun kokoa.

Lapissa, Länsi- ja Etelä-Suomessa karhukannan arvioinnissa korostuvat havainnot yksinään liikkuvista karhuista, koska pentueet ovat näillä alueilla harvinaisia, ja karhukanta muodostuu ensisijaisesti nuorista uroksista.

Lisätietoja karhun kanta-arviosta löydät Luonnonvarakeskuksen sivuilta tästä linkistä.

Ahma

Ahmakanta-arvion tekeminen on haasteellista ja siihen liittyy enemmän epävarmuutta kuin muiden suurpetojen kanta-arviointiin. Luonnonvarakeskus ei tee ahman kanta-arvioita vuosittain, vaan se annetaan tarpeen mukaan.

Ahmakanta-arvion tuottamiseen käytetään petoyhdyshenkilöiden ilmoittamia havaintoja. Tämän lisäksi poronhoitoalueella ahmakannan seurannassa keskeinen rooli on Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisillä, systemaattisilla jälkilaskennoilla, joita vuosittain tehdään noin 3 – 5 erillistä laskentaa. Poronhoitoalueen eteläpuolelta saadaan arvokasta tietoa myös Suomen riistakeskuksen koordinoimista suurpetojen lumijälkilaskennoista.